Love of my life, you've hurted me.

Suuresta alkuinnostuksesta huolimatta tämä miun arki on sangen kuluttavaa, eikä ole hirveämmin ollut aikaa panostaa tähän bändiprojektiini. Uusia lyriikoita on kyllä tullut kirjoitettua, sekä hieman sävelleltyä niihin melodioita. Kyllä niistä vielä sangen kivoja biisejä tulee, nyt on jo pohjaa bändin nimikkobiisille, Nymphomaniacille. Se tosin tulee siis yhteen kirjoitettuna, vaikka bändin nimessä sana kolmeen osaan jakautuu. Tämä ihan tyylikeinona, ja koska se on paljon jännempi niin. Tykkään jänskäillä vammaisella tavalla.

Tässä ohessa superpieni sneakpeek miun lyriikkaprojekteihin. Yleensä niitä löytyy pitkin kouluvihkojen sivuja, sillä aina kaikista omituisimmalla hetkellä iskee inspiraatio. Ohessa olevassa kuvassa on herkästi kirjoiteltu filosofian vihkoon sanoja Nymphomaniaciin. Olen muuten ylpeä, sattumalta kehitin hienon tarinakaaren parin biisin yli. Molemmat toimivia omia kokonaisuuksia, mutta silti hienosti jatkoa. En ole varma, ovatko miun selitykset tällä hetkellä kovin selkeyttäviä tai tarpeellisia, mutta ehkä silti ymmellyttäen industrialmetalin jumalia. Eli itseäni, hehe.



On muuten mielenkiintoista keskustella muiden muusikkoystävien kanssa siitä, kuinka nämä lähtevät rakentamaan biisejä. Kitaristeilla havaintojeni mukaan on tyypillistä se, että ensin keksitään "joku kiva riffi" ja siitä kehitellään jotain. No, mie itse kosketinsoittajana ja laulajana lähden vähän eri pohjalta. Ensinnäkin pitää olla valmiina ne sanat. Sitten pitää miettiä niiden tunnelmaa, ja siltä pohjalta lähteä metsästämään sopivaa sävellajia/sointuja/sointukulkuja. Jakaa teksti sopivaan muotorakenteeseen, miettiä rytmityksiä, melodioita, sopivia sointuja. Sitten kasailla sopiva intro, välikeasioita, miettiä biisikokonaisuutta. Todennäköisesti heittää soppa uusiksi noin miljoona kertaa. Eikä se sittenkään ole välttämättä hyvä. Välillä sanoja pitää muutella, lisäillä tai muuta sellaista, jotta kokonaisuus toimii. Tai sitten muuttaa omia korvia ja tehdä niistä toimivia. Siitä olen onnellinen, ettei musiikin teorian opiskeluni (vielä) ole saanut aikaan sitä, että miun biisien pitäisi mennä sääntöjen mukaisesti. Mie vaan tungen sitä mikä kuulostaa kivalta.

The Climb

Elikkäs. Ties kuinka pienen ikuisuuden on ollut mielessä oman industrial metal -yhtyeen perustaminen. Mielikuvitusprojekti sai nimenkin jossakin marraskuun lopulla, tarkempaa syytä tähän en muista. Asiaan liittyi kuitenkin netti ja törmääminen pitkästä aikaa sanaan nymfi. Allekirjoittanut on horoskooppimerkiltään vesimies, ja luonteenpiirteni nyt sattuvat olemaan, miten sen nyt sanoisi, sanan määritelmään liittyvät. Joten se vain sattui kolahtamaan. Siitä eräänlaisena johdoksena muistui mieleen sana nymfomaani (jollainen ol.. eikun). Vaikka tämä suomen kieli niin ihana onkin, päätyi ajatuksissani sana englanninkieliseen muotoonsa nymphomanic. Ja vielä muotoiltuna muotoon Nymph O Maniac (miten niin olen hurahtanut Type O Negativeen?). Kuitenkin, se vain tuntui omalta.

Ystävieni kannustuksesta ideani omasta industrialpumpusta on nyt leimahtanut mielessäni liekkeihin, ja alan nyt tehdä töitä tämän pienen mussukkani eteen. Ensimmäinen operaatio on soittajaporukan haaliminen, se pitää tässä aloittaa, ja saa nyt nähdä millaisen porukan ympärilleen kerättyä saa. Mutta se on varmaa, että NOMista tulette vielä kuulemaan, ja miusta etenkin! ;) Että jääkääs innolla odottelemaan.

~ Nymfi